Alkuviikosta käytiin Gemman kanssa Mooloolaba Beachilla. Sellanen ihana lomarantakylä lähellä paikkaa jossa Steve Irwin, Krokotiilimies, asui. Käytiin haukkaamassa tacolautaset ja jäätelöt, istuskeltiin rannalla ja nautittiin lämmöstä.
Mun työtehtäviin täällä kuuluu mm. leipominen joka päivä. Leivoin toista kertaa elämässäni karjalanpiirakoita. Ruisjauhojen etsiminen tuotti päänvaivaa mutta löysin lopulta jauhosekoituksen jossa oli 18% ruista.
Tein kahvikakkua ekaa kertaa elämässäni. Alla koko episodi kuvina:
1. Otin kakun ulos uunista, näytti hyvälle ja kypsälle
2. Kaadoin kakun tarjottimelle aka lautaselle
3. Tungin raakaa puolivalmista taikinaa kuppikakkumuotteihin ja laitoin takas uuniin
4. Tein uuden kakun
Perjantaina lähdettiin roadtripille Noosaan mun nyrkkeilytunnin jälkeen. Mun auton jarruvalot oli palanu joten jouduttiin pysähtymään huoltoasemalle korjaamaan tilnne. Noosaan kun päästiin, lähdettiin patikoimaan loputtoman tuntuinen matka. Olin aika loppu nyrkkeilytunnin jäljiltä mutta energia palas muhun ku näin ekan valaan! Tärisin kun tajusin että mustavalkonen paatti ei ollukkaan paatti vaan ihka oikea elävä vesipeto! Näin myös villikoalan, perheen äiti sanoi ettei ole nähnyt kuin kaksi elämänsä aikana luonnossa.
>Lohileipä ruisleivällä!!!!!
>Kahden tunnin patikoiminen läpsyköissä ja Miian varpaanvälit kiittää
Tänään sain päättää meenkö porukan mukaan vesiskoottereilla ajamaan vai nautinko sunnuntaista rauhallisesti. Päätin lähteä Brisbaneen Suomityttöjä moikkaamaan ja päätös oli perfecto! Saatiin kaks uutta tytsyä meijän porukkaan ja tuntuu ku oisin tuntenu nämä tytöt jo vuosia.
Mentiin piknikkeileen Southbankille mansikoiden ja muiden herkkujen kera, juoruiltiin ja otettiin vähän aurinkoa. Kun kyllästyttiin makoiluun jatkettiin matkaa backpackerbaariin jossa oli Brasiliabileet menossa ja paikka oli täynnä porukkaa. Siellä oli myös joku jätkä kameran kanssa ja pelleiltiin vähän kameran edessä kunnes huomasin miehen jonka kädessä on mikrofoni ja jossa lukee "Brazil TV". Sukelsin pikkusen nopeaa pois tilanteesta. Kun ei jaksettu olla siinä väentungoksessa, siirryttiin naapuribaariin ja maistoin aussiolutta. Pahaa se on täälläkin.
Jotenkin nyt kun viisi viikkoa on kulunut täällä Australiassa voi jo vähän rentoutua ja nauttiakkin tästä ajasta. Ei tarvitse miettiä kokoajan tekeekö nyt jotain väärin, paikallista aksenttia kuuntelee nyt ilman että tarvii sen pari ekstrasekunttia käyttää jokaisen sanan ymmärtämiseen ja näistä farmityypeistä on tullu tosi läheisiä mulle. Perheen tyttökin tuli tänä aamuna halaamaan ensimmäisenä kun näki mut. Toisaalta nuo Suomitytöt on ollu mulle tosi tärkeä tukipilari sillä jotenkin taas muistaa ettei ole sen huonompi ihminen vaikkei ei lausu täydellistä englantia niin kuin englantia äidinkielekseen puhuvat. Tällä tilalla on nyt 4 farmityöläistä ja kolme niistä on Lontoosta. Vaikka ollaan kaikki kaukana kotoa ja ollaan Euroopasta, ei se silti tuo sellasta sidettä meidän välille. Välillä tajuaa ettei tyypit välillä tajua että englanti ei oo mun eka eikä toka kieli ja varsinkin aussiaksentilla lausuminen on mulle ihan uus juttu.
Lähden mun synttäriviikolla Uusi-Seelanti-kierrokselle ja olen ihan täpinöissäni! Oh wanderlust.
Kaikki on siis hyvin, nautin mun ajasta täällä ja kohta saadaan aurinkoa kyllästymiseen asti!
