Noin viikko on vierähtänyt kengurumaassa ja ainoa missä kenguruita olen nähnyt on uutisissa; kuinka niitä on liikaa Sydneyssä. Voisivat vaikka lähettää Queenslandiin tusinan niin sais kunnon aussifiiliksen..
Tänään oli itse asiassa mun eka työpäivä ja jotenkin tuntuu että mut on kuin luotu tälle farmille. Meitä on täällä 10 ihmistä tällä hetkellä; ydinperheessä 5 päätä, edellinen auppari D, farmityöläistyttö G, kaksi saksalaistyttöä farmilla töissä In ja Is, sekä suomityttö eli Minä. Kaikki on niin ystävällisiä, huumorintaju on yhtä mustaa kuin minä kun palaan Suomeen ja minipossut, karitsat, minihevoset ja hanhet sulattaa mun sydämen.
Ajattelin että täällä oltaisiin todella tarkkoja esimerkiksi siivoamisen kanssa jottei esim käärmeet ja muut pesis sisälle, mutta täällä ei ole lähellekkään niin tarkkaa kuin mitä esim kotona Suomessa on. Listojen välissä on hämähäkinseittejä ja seinillä viime vuoden chili con carne-kastikejämiä. Lattiat tosin kiiltää ja työtasot, mutta voi olla että liikaa tyhjää aikaa saa mut menemään sekasin noiden seinien ja listojen kanssa. Yhtään hämähäkkiä ei onneks oo tullu vastaan vielä. Mutta sitäkin enemmän muurahaisia. Hukutin viimeksi tänään tuhat mun loossiin pyrkivää muurahaista.
Nämä lapset käy siis kotikoulua ja tän perheen äiti pitää maanantaista torstaihin kolmen tunnin koulupäiviä. Australian kotikoululaiset saa jonkun kotikoulu-suunnitelman minkä mukaan kotikoululaiset tekee tehtävänsä ym. Australiassa paikallinen koulu maksaa lukuvuodelta todella suuren summan rahaa, joten jos esimerkiksi koulussa on kiusaamistapaus, lapset yleensä vedetään kotikouluun jos vain perheellä on varaa jäädä töistä pois pari tuntia päivässä. Australian talous ei kuulemma ole tällä hetkellä kovin hyvällä mallilla, sillä maan hallitus ei toimi täydellisesti, joten esim ruoka on todella kallista. Osittain syy ruoan hintaan on kun Australia lähettää maailmalle omat laatulihansa ja tuo ulkomailta halpalihat, jotka on sitten kalliita kun tuonti maksaa. Kiinalaiset ostaa maat ja viljelee kasvikset ja tekee niistä kalliit. Talot maksaa enemmän kuin ihmisillä on varaa ja autot on myös kalliita. Onneksi mun ei tarvii ostaa omia ruokia, maksaa asumista tai bensoja. Lucky me!
Jetlag vei voimia aluksi, pisti mahan sekasin ja kaikista pahinta sen väsymyksen ja mahakivun kanssa oli aussiaksentti. Meni kaksi kokonaista päivää silleen että olin täysin ulapalla. Nyt on alkanut helpottaa ja onneksi täällä on nuo saksalaistytöt jotka ymmärtää vähemmän kuin minä ja niillä ei edes ollut jetlagia. Kaikki on täällä vähän like you know niinku like that, ay? Odotan sitä päivää kun saan tuon ayn omien lauseitteni päätteeksi.
Perjantaina käytiin saarella ottaan aurinkoa ja ajelemassa vesijeteillä. Olen joskus uppoutunut unelmiini ja ajatellut sitä tilannetta jonka koin perjantaina; turkoosi meri, hyvännäkösiä hymyileviä ihmisiä ympärillä, vesijeti haarojen välissä ja neljä delfiiniä hyppii vierellä. Kun hyppään vesijetistä, heitän blondit hiukset niskan taa, avaan pelastusliivit, rannalla tepastelee pelikaaneja ja valkonen hiekka tarttuu varpaisiin.. Gorgeous! Samana päivänä kastroitiin kaksi hiehoa ja rengastettiin 20 karitsan hännät. Kaikki eläimet kulkee vapaasti täällä pihalla, mikä on jotenkin ihanaa. Sua vastaan voi kävellä siis hevonen, kana, kukko, lammas tai vaikka hanhi. Aamulla on outoa katsoa ikkunasta ulos ja säikähtää kun lehmä tuijottaa sua.
Lauantai-iltana käytiin katsomassa rodeoo ihan niin kuin jossain televisiosarjoissa. Valitettavasti yksi cowboy sai härältä kunnon seläntaputuksen ja joutui sairaalaan. Sunnuntaina lähettiin sukeltelemaan Tangalooma-saarelle. Saarella oli myös semmonen hiekkaseinämä joka kiivettiin ylös asti ja surffailtiin jaloilla alas. En itse uskaltanut vielä sukeltaa kunnolla, mutta paatista näin mm. pienen keltaisen hain, eksoottisia kaloja ja kilpparin. Perheen isä on siis sukellusopettaja ja opettelen sukeltaan kun ei ole muita oppilaita samaan aikaan enkä jouda panikoimaan.
Ajoin autoa ensimmäistä kertaa täällä eilen. Käytiin saksalaisten ja perheen isän kanssa Lasivuorilla katsomassa nähtävyyksiä ja en ole aiemmin edes ajatellut miten paljon vuoria tässä maassa on. Ajaminen sujui paremmin kuin odotin, ainoa paikka paniikille on tiukat kurvit tiessä missä auto tulee vastaan.
Kenguru olis silti iso juttu. Toivon että ilmojen lämmetessä niitä alkais ilmetä tänne Sydneystä. Viikon päästä onkin luvattu 27 astetta joten maybe then!
Nyt on taas pakko antautua nukkumatille. See ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti