Farmin saksalaistyttöjen kanssa pitää kiristellä hieman hampaita sillä he puhuvat minun seurassa vain saksaa ja kun muistavat puhua englantia, sekin tapahtuu nokka pystyssä. Perhe on huomannut tämän ja tytöt saivat keskiviikkoon asti aikaa löytää uusi asuinpaikka. Lohdutukseksi perhe vei minut syömään ja automatkalla sain valistusta muiden miellyttämisestä ym, samaa valistusta jota olen saanut koko elämäni ajan. Mutta tässä sen näkee konkreettisesti. Jos joku talloo ensin sinun varpaillesi ja sen jälkeen pyytää ilmaista huviajelua, lähde huviajelulle mutta ilman kakkapäitä. Tuo valistus kuitenkin sitoi minua lisää tähän perheeseen ja rakastan täällä oloa koko sydämestäni! Perheen äiti aikoo allekirjoittaa paperit toisen vuoden viisumia varten ja olen alkanut vähän miettimään jo jäämistä pidemmäksi aikaa.
Teen työtä joka toinen lauantai erityislasten kanssa. Tänne tulee suurimmaksi osaksi autistisia lapsia, ja heidän kanssa ratsastaessa huomaa miten pienestä elämän suurimmat ilot voivat olla kiinni. Samalla huomaa miten paljon myös lapsien väsyneet vanhemmat tarvitsevat juuri sen tunnin tauon rakkaasta, mutta työtä vaativasta lapsestaan. Vaikka eilen teinkin työtä yhteensä 10h ja rojahdin sänkyyn puoliunessa, olin todella onnellinen että sain tehdä sitä työtä.
Tänä viikonloppuna ei tehty sen kummempaa. Kävin Brisbanessa shoppaileen vähän Uggseja ja lisää lämpösiä vaatteita sillä illat on vieläkin hyytäviä. Milkyway näkyi eilen ja ennen nukkumaanmenoa oli pakko maata hetki maassa ja katsella sitä... ja aamulla oli kurkku kipeä. Koin myös ensimmäisen rankkasateen ja Brendan nauroi kun ihastelin ukkosen jylinää. Sanoi ettei tämä ole vielä rankkasadetta nähnykkään että pieni kevätkuuro vain.. Kuulemma oikea rankkasade tuo niin pahat tulvat ettei autolla pääse pihasta vuorokauteen sateen loputtua.
Mitäs Suomeen kuuluu? Mua voi yrittää skypettää nimeen Miiarasimus, ja loin Snapchatinkin mutten todella osaa käyttää sitä.
Kuullaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti